Kun lukee opetuksia ja selityksiä Paavalin 1. Timoteuskirjeestä, tuntuu joskus siltä, että kirjoittajat lähes aina ohittavat yhden Timoteuskirjeen jakeen kokonaan. Tuntuu siltä, että moni välttelee jaetta 2:15, vaikka se kuitenkin on jae, johon muu kirje kompastuu.

"Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti. Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva, eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn. Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää." [1. Tim 2:11-15]

Opetuksessa jae varsin johdonmukaisesti unohdetaan tai ohitetaan. Jos ei vaikeinta jaetta pysty käsittelemään, on mielestäni epärehellistä noukkia kirjeestä opetukseen muutakaan kuin rusinat pullasta. Monet kuitenkin käsittelevät 1. Timoteuskirjettä, kuin jaetta ei olisi olemassakaan. Siksi päätin nimittää sitä kadonneeksi.

Paavali opettaa useissa kirjeissään, että miehet ovat sekä seurakunnan että perheen johdossa. Niinpä Timoteuskirjeen kirjoituksessa  ei aluksi ole paljoakaan uutta. Kuitenkin 2. luvun viimeinen jae hätkähdyttää. Yhtäkkiä Paavali, joka muissa kirjeissään riisuu pelastuksen lähes kokonaan kaikista lain vaatimuksista, esittää naisten pelastuksen ehdoksi ristiriitaisella tavalla lasten synnyttämisen. Eikä vain äitiyttä - vaan nimenomaan sen, että on synnyttänyt lapsia. 

Kuulin jo parikymmentä vuotta nuorten Raamattupiiriä vetäneeltä seurakunta pastorilta, etä Timoteuskirjettä ei aina pidetä Paavalin itsensä kirjoittamana. Kun asiaan perehtyy hieman tarkemmin, huomaa että siihen näyttää olevan sekä kielellisiä että sisällöllisiä syitä. Monet kuitenkin pitävät kirjettä Paavalin seuraajien kirjoittamana Paavalin testamenttina. 2. Timoteuskirje vastaakin tätä käsitystä melko hyvin. 

Vaikeasti tulkittava kompastuskivi

1. Timoteuskirjeen vaikein jae tuntuu olevani eräs Raamatun ja Uuden testamentin kompastuskiviä. On vaikea mieltää jaetta Paavalin kynästä tulleeksi tai edes hänen sanelemakseen. Jae on niin vahvasti ristiriidassa erityisesti Galatalaiskirjeen opetuksen kanssa. 

"Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli, jonka Jumala, meidän pelastajamme, ja Kristus Jeesus, meidän toivomme, ovat määränneet tähän virkaan, tervehtii Timoteusta, omaa hengellistä poikaansa. Isän Jumalan ja Herramme Kristuksen Jeesuksen armo, laupeus ja rauha sinulle!" [1 Tim 1:1-2]

Valehteleeko Timoteuskirje meille, väittäessään olevansa Paavalin kirjoittama? Uuden Testamentin syntyaikoina oli liikkeellä paljon varhaisia juutalaisia kirjoituksia, joita oli laitettu historian merkkihenkilöiden nimiin, vaikka ne eivät taatusti olleet heidän kirjoittamiaan. Raamatuntutkimus puhuu pseudoepigrafeista. Tällainen kirjallisuus oli yleistä antiikin aikana, eikä sitä pidetty mitenkään epäilyttävänä. 

Englanninkielisen Wikipedian mukaan jopa 80% tutkijoista pitäisi seuraavia kirjeitä jonkun muun kuin Paavalin kirjoittamina. Kirjojen kuuluminen Paavalille on kyseenalaistettu jo 1900-luvun alkupuolelta saakka. Pseudepigrafisina pidetään yleensä Timoteuskirjeiden lisäksi kirjettä Efesolaisille ja Tiitukselle. Näistä kirjeitä Timoteukselle ja Tiitukselle kutsutaan yhdessä pastoraalikirjeiksi. Wikipedian mukaan Paavalin arvovallan lainaamisen taustalla olisi ollut kristittyjen tarve taistella gnostilaisia vastaan. 

Tähän yksityiskohtaan liittyy lupaavin selitys, jonka olen jakeesta koskaan saanut. Sain sen siltä samaiselta seurakuntapastorilta, joka seurakunnan nuorten kanssa luki Raamattupiirissä Paavalin kirjeitä. Hänen mukaansa kyseinen jakeen tarkoitus on korostaa sitä, ettei äitiys tee naisista kelvottomia pelastukselle.

Gnostilaisilla kun oli ilmeisesti tapana kannustaa seksuaalisuudesta pidättäytymiseen ja osa piti ilmeisesti synnyttäneitä naisia jotenkin saastaisina. Tämä sopii siihen vähään, mitä itse tiedän Uuden Testamentin aikaan liikkeillä olleista gnostilaisista uskonnollisista virtauksista. 

Tämän selitysehdotuksen mukaan, jakeen onkin tarkoitus korostaa, että lapsettomuus ei pelasta. Selityksen vahvuus riippuu paljolti siitä, pidetäänkö kirjettä Paavalin vai hänen seuraajiensa kirjoittamana, sillä ongelma gnostilaisuuden kanssa liittyvät ilmeisesti vasta Paavalin jälkeiseen aikaan.

Toisen mielenkiintoisen selityksen mukaan, johon etsiessäni selitystä törmäsin, kyse ei olekaan äitiydestä, vaan yksinkertaisesti Jeesuksen syntymiseksi ihmiseksi - lihaksi ja vereksi - äitinsä Marian kautta. Tämä on ilmeisesti juuri eräs jakeen alkukielisen tekstin lukutapa. Englanninkielentaitoisille edellä mainittu kirjoitus avaa ovia erilaisiin muihinkin tulkintamahdollisuuksiin. 

Turvaudun itse harvemmin käännösvertailuun, mutta tässä tapauksessa se saa minut mietteliääksi, sillä varhaisen syyriankielisen Raamatun Peshittan englanninnos sanookin näin: "Yet she shall live by means of her children, if they continue in the faith, and in love, and in sanctity, and in chastity."  Tämä versio jakeesta ei puhu pelastuksesta mitään. Se taitaa kuintekin olla ainot käännöksistä, joka päätyy tällaiseen näkemykseen.

Minua jäi pohdituttamaan

Entä jos TImoteuskirje ei ole Paavalin kirjoittama, vähentääkö se sen arvovaltaa? Entä jos nämä jakeet naisista on tarkoitettu juuri näihin olosuhteisiin, eivätkä sovellu yleiseksi ohjeeksi? Päteekö tämä muuhunkin Raamattuun? Riittääkö se, että kirjoituksia koonneet kristityt ovat hyväksyneet Timoteuskirjeen osaksi Uutta Testamenttia?

Miten käy, jos Raamatun kirjojen asemaa aletaan kyseinalaistamaan? Viekö se pohjan koko Raamatun arvovallalta? Toisaalta muistaakseni Lutherkin kritisoi osaa Raamatun kirjoista, eikä pitänyt niitä yhtä arvokkaina kuin toisia. Kuitenkin hän arvosti Raamatun sanaa enemmän kuin mitään muuta uskon ohjetta. Auttaako, jos vain suljemme silmämme ja yritämme unohtaa kaikki Raamatun vaikeat paikat, niin kuin niitä ei olisikaan? Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia, joita olen onnistunut löytämään.

Mielenkiintoisia suomalaisia kannanottoja löytyy Teologian Tohtori Mikko Louhivuoren (Patmos?) blogista, jossa aiheesta on käyty vilkasta keskustelua. Samalla Eksegeettinen Safari pohdiskelee alkutekstiä.