Tuntuu siltä, että jotkut nykyajan ihmiset ovat menettäneet yhteytensä terveeseen häpeään. Jos joku puuttuu johonkin epäkohtaan, aletaan puhua kovaan ääneen syyllistämisestä, sen sijaan, että pohdittaisiin, olisiko toiminnassa kenties korjaamisen varaa.

Ikäviä tunteita vältellään mahdollisimman tarkkaan, vaikka monet epämmiellyttävistä tunteista ovat kuitenkin tie uudistumiseen ja kehittymiseen. Terveelliseen tunne-elämään kuuluu kielteisiä tunteita, joita on lapsuudessa ja nuoruudesta (tai eräiden meidän kohdalla myöhemminkin) opittu käsittelemään ja jotka ohjaavat tervettä toimintaa. Häpeä oikein ymmärrettynä on erityisen voimakas uudistumisen väline. Se toimii kuitenkin vain, jos ymmärretään sen olevan merkki muutoksen tarpeesta.

Terveellinen häpeä kohdistuu omiin arvoihin, valintoihin, toimintatapoihin ja käytökseen. Epäterveellinen häpeä on rypemistä menneissä virheissä, joita ei voi enää muuttaa, sen sijaan että pyrittäisiin muuttamaan omaa suhtautumista ja käytöstä. Terveellinen häpeä etsii oikeudenmukaisuuttaa ja lempeyttä suhteessa toisiin. Epäterve häpeä on kokemus siitä, että ei ole yhtä arvokas kuin muut. Terveellinen häpeä sisältää itsensä ja muiden yhtäläisen kunnioituksen. 

Kukaan ei pysty kehittymään, ellei pysty ottamaan vastaan myös kielteistä palautetta omasta toiminnasta. Tämä vaatii kuitenkin sitä, että ymmärtää, ettei oma arvo ole riippuvainen omasta täydellisyydestä. Kokemus siitä, että pystyy kehittymään, muuttumaan ja korjaamaan toimintaansa, voi olla tie uudenlaiseen itsetuntemukseen ja -arvostukseen.

Itse olen tuntenut ja edelleen tunnen usein sekä epätervettä että tervettä häpeää. Oivallus häpeä kasvattavasta ja uudistavasta voimasta ei ole syntynyt helposti. Se on vaatinut oman epätäydellisyyden hyväksymistä ja omien kasvu-mahdollisuuksien oivaltamista. Kumpikaan ei ole tullut helposti. Itse opin käsittelemään monia kielteisiä tunteita vasta aikuisena, sillä lapsuuden kodissa niille ei oikein ollut tilaa. Häpeän oppitunti on ollut yksi vaikeimmista.

Syntien anteeksiantamuksen syvällinen ymmärtäminen on antanut minulle voimia häpeä kohtaamiseen. Kun oma arvo ei ole riippuvainen virheettömyydestä, on helpompi kasvaa ihmisenä. Armo vahvistaa ottamaan vastuuta omista teoistaan ja omasta käytöksestään. Oman syyllisyyden kohtaaminen kasvattaa toivottavasti myös armeliaisuutta ja lempeyttä muiden virheitä ja inhimillisyyttä kohtaan.